Minne menet Musiikkiopisto?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Poistuvatko tasosuoritukset, lisääntyykö valinnanvapaus, häviääkö solistisen soittamisen valta, korostuuko säveltämisen ja improvisaation osuus? Musiikkioppilaitosten opetussuunnitelmien perusteita uudistetaan parhaillaan. Sen jälkeen on oppilaitosten aika uudistaa ajatteluaan.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden uusimistyö on tarkoitus saada valmiiksi syksyyn mennessä. Sen jälkeen oppilaitoksissa aletaan tehdä laitoskohtaisia opetussuunnitelmia, joiden mukaisena opetuksen on määrä käynnistyä syksyllä 2018. Valmisteltavan dokumentin tuorein versio on nyt nähtävissä ja kommentoitavissa huhtikuun 12. päivään asti opetushallituksen verkkosivuilla www.oph.fi TPO2018-sivustolla.

Opetusneuvos Eija Kauppinen Opetushallituksesta muistuttaa, että taiteen perusopetus on osa yleissivistävän koulutuksen kokonaisuutta, jota ohjataan kansallisilla opetussuunnitelman perusteilla. Koulutuksen järjestäjillä ja oppilaitoksilla on valta ja vastuu päättää paikallisesti opetuksensa järjestämisestä parhaalla mahdollisella tavalla.

”Opetussuunnitelman perusteet ovat laadunvarmistuksen ja kehittämisen väline. Ne toimivat pohjana laitoskohtaisille opetussuunnitelmille, eikä niitä ole tarkoitus ottaa missään sellaisenaan käyttöön”, Kauppinen huomauttaa.

Kaikkia yhdeksää taiteenalaa lähdettiin katsomaan yhtenä kokonaisuutena. Uudistuksen taustalla ovat arvioinnit ja selvitykset, joita ovat tehneet muun muassa Taiteen perusopetusliitto ja Koulutuksen arviointineuvosto.

”Lähtökohdista ja painopisteistä vallitsee laaja yksimielisyys. Pyrimme erityisesti pedagogiikan, toimintakulttuurin ja oppilasarvioinnin kehittämiseen. Lisäksi tavoitteena on laajan ja yleisen oppimäärän välisen eron selkiyttäminen ja eri taiteenalojen laskennallisten laajuuksien yhtenäistäminen.”

Kaiken taideopetuksen pedagogiikka on vahvasti kiinni perinteessä. Se ei ole Kauppisen mielestä mitenkään huono asia, ja perinteestä pyritään säilyttämään se, mikä on hyvää. Kuitenkin on myös kehitettävää.

“Nykyisen oppimiskäsityksen mukaan oppiminen on pitkälti oppilaan omasta aktiivisuudesta kiinni, ja siinä avainkysymys on vuorovaikutus ja sen laatu. Kun nuori saadaan innostumaan ja sisäinen palo syttymään, häntä ei pidättele mikään. En usko ulkoisen motivaation kestävyyteen, vaikka toki myös opettajan ja vanhempien tukea tarvitaan”, Kauppinen toteaa.

Toimintakulttuuri perustuu lainsäädännön ja opetussuunnitelman perusteiden antamalle normipohjalle ja syntyy tietoisista valinnoista ja käytännöistä, joita oppilaitoksessa sovelletaan esimerkiksi oppilasarvioinnissa. Juuri arvioinnin uudistaminen on herättänyt ja tulee varmasti herättämään runsaasti keskustelua.

 

Asteittain eteenpäin

 

Kuopion konservatorion hiljattain eläkkeelle jäänyt rehtori Anna-Elina Lavaste arvioi musiikkioppilaitosten seuranneen aina koululaitoksen kehitystä vähän jälkijunassa, niin nytkin. Musiikkiopistoissa suurin periaatteellinen muutos tapahtui vuonna 1995, jolloin keskitetysti annetut opetussuunnitelmat vaihtuivat opetussuunnitelman perusteisiin. Oppilaitosten piti silloin ensimmäistä kertaa lähteä tekemään opetussuunnitelmatyötä.

Vuonna 1999 astui voimaan laki taiteen perusopetuksesta, mutta iso sisällöllinen muutos tapahtui vasta vuonna 2002, jolloin opetussuunnitelman perusteet määrittelivät ensimmäistä kertaa kaikille taiteenaloille laajan ja yleisen oppimäärän perusteet, jotka ovat vieläkin voimassa.

Lavaste osallistui niiden laatimiseen työryhmän sihteerinä musiikin osalta.

”Silloin tuli todella isoja sisällöllisiä muutoksia: oppilaitoksille annettiin täysi vapaus järjestää opetus haluamallaan tavalla ja myös valita haluamansa arviointitapa. Valinnanvapautta on kuitenkin käytetty kentällä äärimmäisen vähän. Vain Pop Jazz -konservatorio on kehittänyt oman arviointijärjestelmänsä, ja joissakin oppilaitoksissa on tehty omia versioita SML:n tasosuoritusohjeista. Uusia arvioinnin kehittämishankkeita on tosin meneillään muuallakin.”

Vuoden 2002 perusteissa painotettiin lopulta selvästi harrastustavoitteiden ensisijaisuutta. Lavasteen mielestä silloin ei kuitenkaan vielä ilmaistu riittävän selvästi, että kaikkien oppilaiden tavoitteiden ei tarvitse olla samoja, tai että oppilaille olisi annettu mahdollisuus itse vaikuttaa opintoihinsa.

 

Oppilas keskiöön

Nyt uusissa perusteissa oppilas nostetaan ensimmäistä kertaa hallintoalamaisesta aktiiviseksi harrastajaksi. Musiikkioppilaitos ei jatkossa enää ole läpäistävä ja suoritettava oppilaitos vaan paikka taiteen tavoitteelliselle harrastamiselle. Oppilas voi tietyissä rajoissa vaikuttaa opetuksensa sisältöön ja painotuksiin ja rakentaa itselleen omannäköisensä oppimispolun.

”Ainoa perusteiden mukaan pakollinen suoritus on laajan oppimäärän soiva lopputyö, jonka muodon ja sisällön oppilas suunnittelee yhteistyössä opettajiensa kanssa. Lopputyönsä voi koota useammasta palasta ja siinä voi esimerkiksi olla omia sovituksia ja sävellyksiä”. Lavaste kertoo.

 

Taiteen perusopetuksen laaja oppimäärä – eli se, mitä musiikin perusopetuksessa tehdään musiikkioppilaitoksissa – jakautuu kaikilla taiteenaloilla yhdenmukaisesti perus- ja syventäviksi opinnoiksi. Laskennallisen 1300 annetun opetustunnin paketista perusopintoihin käytetään 800 tuntia ja syventäviin opintoihin 500 tuntia, ja henkilökohtainen opetus on edelleenkin ryhmäopetuksen rinnalla keskeinen työtapa.

Perusteet eivät kuitenkaan anna minkäänlaisia normeja siitä, miten nuo tunnit pitäisi jakaa eri oppiaineiden kesken.

”Oppilaitosten vapausaste, ja samalla vastuu, on kasvanut. Nyt laitosten pitää miettiä, mitä oppilaat tarvitsevat ja haluavat, jotta he oppisivat musiikkia perusteissa annettujen tavoitteiden ja sisältöjen antamissa kehyksissä.”

Eroon yhden soittimen ylivallasta

Oppilaan omat tavoitteet painottuvat erityisesti syventävissä opinnoissa.

”Jos joku haluaa intohimoisesti soittaa viulua, kaikki resurssit voidaan suunnata siihen, ja jos oppilas on multi-instrumentalisti, joka haluaa tehdä montaa asiaa rinnakkain, sekin onnistuu”, Lavaste kuvaa mahdollisuuksia.

”Säveltäjä, sovittaja ja musiikin teknologiasta kiinnostunut voi laatia yhdessä opettajansa kanssa opintosuunnitelman näiden asioiden varaan. Lopputöiden kirjo laajenee, ja erilaiset tavat harrastaa musiikkia saavat saman arvon.”

Myös perusopinnoissa voi olla vaihtoehtoisia kursseja. Lavaste huomauttaa, että oppilaitoksen ei kuitenkaan tarvitse olla valintamyymälä vaan tarjotin, jolla olevat opetussuunnitelmassa kuvatut opintokokonaisuudet rakennetaan sen varaan, mitä perusteissa sanotaan, millaista opettajien osaaminen on ja millaiset ovat toimintaympäristö ja taloudelliset resurssit.

Laitoksissa on mahdollisuus isoihin uudistuksiin, mutta niihinkään ei pakoteta.

”Kun pääaineen käsitteestä luovutaan, opintojen ei enää tarvitse rakentua tiukasti yhden instrumentin ympärille, mikä on tähän asti estänyt tehokkaasti opintojen monipuolistamista. Sivuaineiden määrää on rajoitettu, koska pääaineen vaativa päättösuoritus on vienyt niin paljon resursseja”, Lavaste pohtii.

”Musiikkioppilaitosten keskustelussa keskitytään edelleenkin liikaa soitinopetukseen ja sen laatuun ja unohdetaan kaikki muu. Vaikka oppilaitoksissa on tehty hienoja panostuksia yhteismusisoinnin kehittämiseen, monet instrumenttiopettajat katsovat edelleen, että solistinen soittaminen menee kaiken muun edelle.”

Lavaste ehdottaa instrumenttiopettajillekin pedagogisen ajattelun muutosta opettajien pedagogista yhteisvastuuta ja -työtä korostavampaan suuntaan. Oppilaitoksessa voisi esimerkiksi olla oppilasryhmiä, joista vastaisi yhteisesti useampi opettaja.

”Opetussuunnitelmatyössä pitää keskittyä siihen, mitä oppilas tarvitsee ja haluaa, eikä siihen, paljonko jollekin tulee opetustunteja. Liiasta yksiniitisyydestä irrottautuminen on myös iso pedagogisen johtajuuden haaste.”

Improvisoimaan! Tammikuussa 2017 Matthew Barleyn viikon mittaisella kurssilla korostettiin kommunikointia ja kuuntelua, mukana Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajat ja oppilaat. © Minna-Maria Pesonen

Helsingin Juniorijouset tiivistivät osaamistaan vuorovaikutteisella improvisoinnilla – Matthew Barley kehotti nuoria etsimään uusia ja luovia ilmaisun väyliä soittotaidolleen, heittäytymään rohkeasti mielikuvien ja ajatusten virtaan. © Minna-Maria Pesonen

Improkurssin päätöskonsertissa 27.1.2017 kuultiin ennenkuulumatonta musiikkia. © Minna-Maria Pesonen

 

Ideoita sinkoilee jo

Helsingin Konservatoriossa nähdään muutoksen mahdollisuudet, vaikka instrumenttitaidot ja opintojen tavoitteellisuus tulevat olemaan edelleen keskeisiä.

Rehtori Rea Warme-Korpinen näkee uusien opetussuunnitelman perusteiden tuomat mahdollisuudet opetuksen kehittämiseen. Valinnaisuus, taiteidenvälisyys ja oppilaan omien lähtökohtien ja kiinnostuksen kohteitten aikaisempaa parempi huomioon ottaminen ovat keskeisiä uusia asioita. Tärkeää on myös arvioinnin jatkuvuus ja monipuolisuus sekä oppilaan itsearviointitaitojen kehittäminen.

”Instrumenttitaidot ovat jatkossakin keskeisessä asemassa. Tärkeätä on myös, että opintojen tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys säilyvät. Toisaalta näen, että myös valinnaisuudelle ja oppilaan oman musiikin tekemiselle on selvä tarve.”

Helsingissä pohditaan jo, miten muun muassa tuotaisiin musiikin perusteiden opintotarjottimelle nykyistä enemmän valinnaisuutta, säveltämistä ja improvisointia.

”Musiikin perusteiden opettamisen tarve ei katoa minnekään, mutta opetusmenetelmät muuttuvat ja käyttöön tulee uusia teknisiä välineitä. Niistä huolimatta musiikin perusteiden opetuksen integrointi elävän musiikin tekemiseen on välttämätöntä.”

Oppilaan valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen sekä arvioinnin monipuolisuus ja jatkuvuus edellyttävät myös opintosuoritusten kehittämistä.

”Lähdemme ops-perusteiden arvopohjasta, oppimiskäsityksestä ja tavoitekokonaisuuksista ja katsomme, millaisia opintokokonaisuuksia tältä pohjalta syntyy: mitä haluamme kaikkien osaavan ja mitä valinnanmahdollisuuksia voimme tarjota.”

Samalla pohditaan tapoja, joilla oppilaat voivat osoittaa osaamisensa, sekä millaisia osaamistasokuvauksia ja arviointia tulevaisuudessa tarvitaan.

”Kokeenomaisuudesta pyritään yhä enemmän eroon. Elävän musiikin esittäminen ja kannustava palautteenanto ovat tavoitteenamme. Prosessi on todella innostava, samoin koko oppilaitoksemme suhtautuminen. Ideoita sinkoilee jo.”

Jussi-Pekka Aukia, kuvat Anu Saikko

Temppeliaukion kirkossa 26.5.2016 Itä-Helsingin musiikkiopiston oppilaat heittäytyivät yhteissoiton ja -laulun iloon. IHMU-koululaisten kansanlaulupotpurissa oli mukana lähes 100 lasta. La Violina -viulukvartetti herkisti kuulijat Bachillaan. Klikkaa kuvaa!

 


 

Mitä kenttä ajattelee?

Pirkanmaan musiikkiopiston rehtori ja Suomen Musiikkioppilaitosten liiton puheenjohtaja Jouni Auramo kertoo, että opetussuunnitelmien perusteisiin toivottiin sekä lisää ohjaavuutta että lisää väljyyttä tehdä paikallisia ratkaisuja. Nyt perusteissa painotetaan väljyyttä, mikä aiheuttanee keskustelua kentällä.

Tavoitelistat tulevat perusteissa aika tarkkoina. Sisältöjen kuvaukset ja arviointitavat on vastaavasti muotoiltu vähemmän ohjaavasti.

”Keskustelua tullaan käymään ainakin arvioinnista, jatkossa on jokaisen oppilaitoksen oma asia, miten se järjestetään. Myös lopputyö ja sen mahdollistama opetuksen yksilöllistäminen varmaankin puhuttavat”, Auramo listaa.

”Oppilailta pitää voida jatkossakin edellyttää pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista, mutta olisi hyvä myös miettiä, miten heitä saadaan motivoitua siihen. Uskon, että siinä on musiikkioppilaitosten vahvuus kilpailussa yhä lyhytjänteisemmäksi muuttuvien nuorten vapaa-ajasta.”

Uusissa perusteissa pyritään täsmentämään laajan ja yleisen oppimäärän profiilien eroa. Tällä hetkellä pääosa SML:n jäsenoppilaitoksista antaa vain laajan oppimäärän opetusta, mutta tarjonnan laajentamisessa yleisen oppimäärän puolelle voisi olla mahdollisuus oppilaitoksille.

”Pirkanmaalla tulemme miettimään myös sitä, laatisimmeko lisäksi yleisen oppimäärän opetussuunnitelmat. Silloin oppilas voisi tarvittaessa siirtyä talon sisällä opetukseen, jossa esimerkiksi käytäisiin vain kerran viikossa jossakin ryhmässä soittamassa.”

Musiikin perusteiden eli hahmotusaineiden opetukseen tullaan todennäköisesti tekemään keskitettyjä suosituksia, sillä ne on määritelty opetussuunnitelman perusteissa ympäripyöreästi.

”Nämä asiat pitää joka tapauksessa oppia tavalla tai toisella. Uudet perusteet toki mahdollistavat luovempienkin ratkaisujen käytön, esimerkiksi integroinnin soitinopetukseen. Musiikkioppilaitoksissa pyhä kolminaisuus on silti jatkossakin instrumenttiopinnot, yhteissoitto ja musiikin perusteiden opiskelu. Ja yksi tehtävä on edelleenkin niiden oppilaitten valmistaminen ammattiopintoihin, jotka ovat siitä kiinnostuneita.”

Auramo arvioi, että oppilaitoksissa mietitään jo paljon toimintakulttuuriin liittyviä asioita. Niiden kirjaaminen uusien perusteiden myötä varmistaa, että toiminta on ammattimaista kaikilta puoliltaan.

”OPS-työ käynnistyy meillä Pirkanmaalla toden teolla jo kevään aikana. Lähdemme liikkeelle puhtaalta pöydältä kysymällä, miten tehtäisiin, jos musiikkiopisto pitäisi perustaa nyt. Sävellyksen ja teknologian kaltaisten uusien asioiden ohella kehittämiskohteina ovat muun muassa oppilaiden motivointi yhteistyössä perheiden kanssa ja oppilasvalinnat. Pohdimme näitä luovalla tavalla.”

 

Improvisaatio on ryhmätyötä, jossa jokaisella on oma rooli – Matthew Barleyn innostava opetus sai Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajat ja oppilaat heittäytymään rohkeasti yhteiseen musiikin tekemisen iloon. Ihan ilman nuotteja.

EI KOMMENTTEJA

JÄTÄ VASTAUS