Risto-Matti Marin

"The Art of Transcription". Mozart - Czerny, Mozart - Thalberg, Vivaldi - Bach, Beethoven - Beethoven, Britten - Stevenson, Whitall - Freeman, Liszt. Risto-Matti Marin, piano. Alba, ABCD 240.

Hienoa, että musiikkiväitöskirjojen ohessa syntyy viihdyttäviä levyjä! Soitosta ja levyteksteistä huomaa, että Risto-Matti Marinilla on missio - pianotranskription palauttaminen arvoonsa ilman ennakkoluuloja.

Marinin rajankäynti luovan ja esittävän säveltaiteen välillä tuottaa sekä vakavia uudelleentulkintoja että showmeininkiä, ja molemmissa hän on kotonaan. Czernyn oopperafantasia riisuu aluksi kuulijan aseista elämänmyönteisyydellä, ja sen jälkeen Thalbergin transkriptio Mozartin Lacrimosasta vie tunteet toiseen ääripäähän. Bachin sovittamaa Vivaldia Marin soittaa kulta-ajan tyyliin, erotellen mutta tunteella. Alex Freemanin transkriptio Matthew Whittallin Yukista on levyn oudokki, mutta perustelee itsensä näkökulmalla - kun kuulija ei tunne alkuperäistä, "transkriptioon" syntyy taas uusi suhde.

Pääteos, Beethovenin sovitus Prometheuksen luomistöistä kärsii tahmeista juoksutuksista, mutta muuten Marinin tekniikka on rautaa, etenkin Lisztin rapsodiassa, josta kehkeytyy kunnianosoitus pianismin perinteelle. Äänitykseen ohjelmisto olisi kenties kaivannut enemmän vanhan ajan samettia.