Ronald Petit

Ronald Petit: Les intermittences du coeur. Mm. Franckin, Faurén, Debussyn, Saint-Saensin ja Wagnerin musiikkia. Pariisin oopperan baletti ja orkesteri, joht. Koen Kessels. Bel air classiques BAC032.

Ronald Petit’n baletti perustuu Marcel Proustin romaanisarjaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Tietenkään parin tunnin tanssiteos ei voi kuvittaa jättimäistä kirjallista teosta, vaan se poimii teemoja, tuntoja ja henkilöitä ja käsittelee niitä vapaina välähdyksinä. Musiikikseen Petit on valinnut Proustin kuvaaman ajanjakson, Ranskan la belle epoquen teoksia, jotka luovat yhdessä neoklassis-teatterillisen tanssin kanssa tunnelmallista, ylimyksellistä ajankuvaa, johon särönsä tuo tietoisuus kaiken valheellisuudesta.

Baletti jakaantuu kahteen osaa, Proustin paratiisiin ja helvettiin. Alkujaksossa liikutaan pääosin idyllisissä tunnelmissa hienostopiirien, luontokaipuun, viattoman rakkauden ja freudilaisten symbolien (mm. nukkuva Prinsessa Ruusunen) parissa. Jälkimmäinen osa taas kuvaa dekadenttia maailmaa ja sisäisiä ristiriitoja, jonka erityisesti päähenkilön homoseksuaalisuus aiheuttaa.

Tunteiden ja aistimusten kudelma toimii, vaikka romaanin hahmojen taustaa ei tuntisikaan. Vangitsevia kuvaelmia ovat neitojen arkaainen kukkaistanssi Debussyn La merin aalloilla, klassisen baletin mennyttä aikaa kaipaava pas de deux Franckin viulusonaatin kera, unenomainen siluettihahmojen kvartetto valokankaan edessä sekä kahden miehen duetto Faurén Elegian soidessa. Bordellitunnelmat ja lopun kalmanmarssi Wagnerin Rienzin alkusoiton tahdissa taas maistuvat banaalimmilta. Pariisin oopperan baletti tarjoaa kautta linjan suurenmoista tanssia.