W.A. Mozart

W.A. Mozart: pianokonsertto nro 27 B, klarinettikonsertto A. Andreas Staier, fortepiano, Lorenzo Coppola, klarinetti ja Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Gottfried von der Goltz. Harmonia Mundi 901980.

Mozartin viimeisiin soitinkonserttoihin, B-duuri-pianokonserttoon ja klarinettikonserttoon on helppoa liittää romantisoivaa joutsenlaulun virettä, mutta sellaiseen nämä syvälliset periodisoittimin soitetut tulkinnat eivät kilpisty. Fortepianisti Andreas Staier ja Freiburgin barokkiorkesteri korostavat pianokonsertossa sen intiimiä keskusteluluonnetta. Aiheena ovat elämän perimmäiset kysymykset, joita selvitellään väkevin kontrastein. Ilmeet ja perspektiivit vaihtelevat dramatiikasta melankolisiin syväluotauksiin.

Klarinettikonserton solisti Lorenzo Coppola on valinnut erikoisen soittimen. Se esitellään ranskalaisen Agnes Guréoult’n vuonna 1998 tekemäksi kopioksi teoksen kantaesittäjän Anton Stadlerin soittimesta. Se on kuitenkin nimetty clarinette d’amoreksi, jossa kaikusuppilo tekee äänestä tumman ja ”lemmekkään”. Minulle on uusi tieto, että Stadlerin käyttämä soitin olisi ollut tämä. Soitolle antavat ilmeensä verhotut sävyt, valonhämy ja mystisen kumea alarekisteri. Artikulointi on rikasta ja puhuttelevaa. Adagio-osassa tulkit ottavat pesäeron muihin periodisoittajiin valitsemalla erittäin hitaan tempon. Jääpähän aikaa ihastella lemmenklarinetin laulua. Finaalin briljanteissa jaksoissa jää kaipaamaan normaalin basettiklarinetin kirkkautta.