Leffa-Salome sytytti

Finnkino ei olisi voinut saada parempaa starttia Metropolitan-oopperan HD-lähetyksilleen kuin Karita Mattilan ja Juha Uusitalon tähdittämän Salomen. Kaikki salit oli loppuunmyyty, ja esitys onnistui paikoittaisista kuva- ja ääniongelmista huolimatta välittämään sähköisen live-tunnelman ja solistien hurjan heittäytymisen.

Itse onnistuin saamaan lipun Tennispalatsi 5:n saliin, jossa teräväpiirtokuva toimi hyvin, mutta äänentoisto oli vaatimatonta tasoa, yksiulotteinen ja dynaamisesti kapea. Tästä kärsi etenkin orkesteriosuus, jonka sointi herkuista välittyi vain murto-osa. Osaksi asiaan vaikuttivat tietenkin myös teknikkojen valinnat New Yorkissa.

Tiettävästi äänentoisto toimi joissakin elokuvateattereissa paremmin. Ellei Finnkinon tekninen varustus riitä, tässä olisi investoinnin paikka. Jos jo koti-dvd:llä katsoja on tottunut tasokkaaseen monikanavaääneen, samaa on lupa vaatia myös elokuvateattereilta – varsinkin 29 euron lipunhinnoilla.

Karita Mattila on päässyt entistä syvemmälle roolin hurjaan perverssiyteen hieman äänellisen eheyden kustannuksella. Hän vaatii Johannes Kastajan päätä rumasti raakkuvin rintarekisterisävyin, mutta silti voimaa riittää myös loppukohtauksen hurmioituneisiin linjoihin. Väriskaala lyyrisyydestä hysteerisyyteen on valtava. Yhtä vakuuttava oli Uusitalo profeetallisesti jylisevänä Jokanaanina.