Runko
Musiikin kirjo uhkaa kaventua Ylen kanavilla ensi vuonna. STT supistaa kulttuuritoimituksensa työvoimaresursseja noin puolella, mikä tarkoittaa sitä, että valtakunnallinen alan seuranta vähenee monissa medioissa. Samaan aikaan maakuntalehdissä kulttuurikritiikki keskittyy, kun samoja arvosteluja julkaistaan yhä useammassa lehdessä. Se vähentää mielipiteiden kirjoa ja juttujen paikallisväriä.
Mediatalojen säästökohteet eivät yllätä mutta vaikuttavat lyhytnäköisiltä. Eikä kulttuuri tarjoaisi kentän juuri sellaiselle elämykselliselle ja ilmiöitä taustoittavalle journalismille, jossa olisi lehdistön pelastusrengas uutisten valuessa internetiin?
Tässä tilanteessa kulttuurilehtien merkitys korostuu. Niiden olisi yritettävä vähäisillä resursseillaan paikata laajenevia aukkoja. Silti niidenkin yllä leijailee uhka. Viestintävirasto haluaa korottaa lehtien postimaksuja. Toteutuessaan korotus kohdistuisi raskaimmin juuri pieniin paikallis- ja erikoislehtiin. Moni niistä kaatuisi.
Yksityiset kustantajat toimivat niin kuin toimivat markkinoiden mukaan, mutta alan kurjistaminen viranomaispäätöksin olisi jo pöyristyttävää. Valtionhallinnossa oikea käsi ei taaskaan tunnu tietävän mitä vasen tekee. Juuri kun opetusministeriön kulttuurilehtituki on saatu oikeille raiteille, toisaalla ollaan vetämässä mattoa alta.
Sivistysvaltioon kuuluu moniarvoinen, erilaisia mielipiteitä esiin tuova ja myös ei-kaupallisia kulttuurin ilmiöitä käsittelevä lehdistö. Toinen sen tukipilari on yleisradioyhtiö, joka toteuttaa julkisen palvelun tehtävää. Siihen kuuluu sivistystyö ja sellaisten asioiden esiin tuominen, jotka kaupallisessa mediassa jäävät katveeseen.
Yle säästää nyt laittamalla pölkylle juuri nämä pienet ja marginaaliset. Yle Radio 1 aikoo leikata musiikkiohjelmien budjetista 200 000 euroa ja vähentää alan erikoisohjelmia 40 prosenttia, noin tunnilla päivässä. Uhan alla ovat erityisesti klassinen nykymusiikki, jazz ja kansanmusiikki.
Ylen omaa, uutta tuotantoa aiotaan vähentää, ja leikkauslistalla ovat myös festivaalien ja Umon konserttien nauhoitukset. Lisää ohjelma-aikaa tulee Yöklassiselle. Raha sanelee: vanhojen levyjen soitto on tekijänoikeuskorvauksiltaan halvempaa tai jopa ilmaista.
Oman studiotuotannon kohtalo on suuri päätös Ylen identiteetin kannalta ja myös laajemmin. Yhtiö on suomalaisen musiikin ja esittävän säveltaiteen tärkeä tallentaja ja levityskanava. Tämä rooli korostuu levybisneksen nykytilassa, kun yhä harvempi muusikko ja säveltäjä pääsee levitykseen.
Ylen rahoitus on tarkoitus järjestää uudella, kaikilta perittävällä mediamaksulla. Tämä vain korostaa sitä, että sen on ansaittava olemassaolonsa muuten kuin kilpailemalla kaupallisen median kanssa ja niiden keinoin massojen huomiosta. Jos säästöjä tarvitaan, katse kannattaisi kohdistaa sinne, jossa tarjonta on muutenkin runsainta eli esimerkiksi Radio Suomen ja YleX:n popvyörytykseen, television loputtomiin urheiluohjelmiin ja toinen toistaan turhempiin hömppäsarjoihin. Yhtiö jättäköön rauhaan kulttuuriset kruununjalokivensä eli Teeman, Radio 1:n ja Radion sinfoniaorkesterin.
