Arvostelu
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot nro 1 ja 4. Lang Lang, piano, Pariisin orkesteri, johtajana Christoph Eschenbach. Deutsche Grammophon 477 6719 (cd + dvd).
Ludwig van Beethoven: Pianokonsertot nro 1 ja 2. Olli Mustonen, piano ja johtaja, Tapiola Sinfonietta. Ondine ODE 1099-5.
Christoph Eschenbach ja Pariisin orkesteri hoivaavat Lang Langia kuin äiti lastaan, ja nuori pianisti pääsee kokeilemaan mielijohteitaan Beethovenin pianokonsertoissa ilman kaatumisen pelkoa. Neljäs konsertto on levyn päänumero, jonka inspiroitunut ja musikaalinen toteutus kasvaa tiiviistä yhteistyöstä. Pianistina Eschenbach osaa pitää suuret linjat paikallaan, mutta samalla luoda vapaan tilan, jossa Lang Lang haltioituneena temmeltää. Näkemys on tavallista hempeämpi, mikä nostaa hitaan osan draaman esiin sitäkin jyrkempänä.
Ensimmäinen konsertto ei kuulosta yhtä persoonalliselta, varsinkaan verrattuna Olli Mustoseen, joka kaikissa omaleimaisissa piirteissään ei sorru sievistelyyn. Mustonen tulkitsee Beethovenin kaksi ensimmäistä pianokonserttoa nuoren pianistisäveltäjän anteeksipyytelemättöminä mestariteoksina, joiden klassisuudessa ei ole mitään diminutiivista. Temponkäsittelyssään Mustonen ei ole niin äärimmäinen kuin toisinaan, mutta terävät aksentit ja kimmoisat rytmit takaavat vahvat kontrastit.
Lang Langin pianosointi on äänitetty naurettavan läheltä, ja balanssi orkesterin kanssa ei ole kovin luonnollinen. Mustosen levyllä on kalseat sävynsä ja orkesteriosuus ei integroidu soolosatsiin ihanteellisesti – välillä kuulostaa kuin Mustosella kestäisi tovin hänen vaihtaessaan solistin roolista kapellimestarin tehtäviin. Tapiola Sinfoniettan soitossa on ranskalaisia enemmän särmää, joka vaskissa toisinaan särähtää korvaan. Lang Langin levyn mukana tulee taiteilijoiden keskinäistä kehua sisältävä dvd.






![Ostoskorisi sisältö []](/modules/ecommerce/cart/images/cart_full.png)

